Niin siinä sitten kävi, että meidän pikkuKenny ei selvinnyt enää. Viime viikon keskiviikkona oltiin eläinlääkärissä ja Kenny sai taas kipulääkkeitä ja nestettä. Ne ei enää kuitenkaan auttaneet, vaan illalla se sitten maukaisi viimeisen kerran. Ihmeen äkkiä se kävi, kun toissaviikon alussa ei ollut mitään käsitystä, että sillä olis edes mitään vikaa, ja sitten kun mentin lääkäriin, niin ei kestänyt enää viikkoakaan. Tämä eläinlääkäri kyllä veikkasi, että Kennyllä olis ollut maksassa vikaa, ja kun se luetteli oireita, niin me todettiin, että näin täytyy olla. Kenny on aina ollut laiha, juonut tosi paljon, ja meidän mielestä ollut ainakin normaalia viluisempi kissa. Mutta mitäpä näistä enää, onhan meillä vielä Keke jäljellä, joka riepu vieläkin kiertää huoneita välillä maukuenkin, että missä se velipoika oikein luuraa. Ja pyytää koko ajan syliin, mitä ei ole tehnyt oikeastaan koskaan.
Kenny 5/2000-21.3.2007
Eipä tässä ole paljon inspannut helmitöitäkään tehdä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti