Niin siinä sitten kävi, että meidän pikkuKenny ei selvinnyt enää. Viime viikon keskiviikkona oltiin eläinlääkärissä ja Kenny sai taas kipulääkkeitä ja nestettä. Ne ei enää kuitenkaan auttaneet, vaan illalla se sitten maukaisi viimeisen kerran. Ihmeen äkkiä se kävi, kun toissaviikon alussa ei ollut mitään käsitystä, että sillä olis edes mitään vikaa, ja sitten kun mentin lääkäriin, niin ei kestänyt enää viikkoakaan. Tämä eläinlääkäri kyllä veikkasi, että Kennyllä olis ollut maksassa vikaa, ja kun se luetteli oireita, niin me todettiin, että näin täytyy olla. Kenny on aina ollut laiha, juonut tosi paljon, ja meidän mielestä ollut ainakin normaalia viluisempi kissa. Mutta mitäpä näistä enää, onhan meillä vielä Keke jäljellä, joka riepu vieläkin kiertää huoneita välillä maukuenkin, että missä se velipoika oikein luuraa. Ja pyytää koko ajan syliin, mitä ei ole tehnyt oikeastaan koskaan.
Kenny 5/2000-21.3.2007
Eipä tässä ole paljon inspannut helmitöitäkään tehdä..
Ostin Helmimerestä silloin myös niitä mustia magneettihelmiä. Ne on polttaneet helmilaatikossa niin paljon, että viikonloppuna oli PAKKO saada kokeilla miltä ne näyttäisivät korussa. Ja samalla sain tehdä ensimmäisen vaijerikorunikin. Magneetit ei vain ole kauhean vahvoja, eli äänestysreissulla totesin, että jotain lukitusta täytyy noihin päihin vielä tehdä, muuten tämä koru katoaa.
Mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. PikkuOnnikin tuumasi tästä, että koru sopii sen vaatteisiin hyvin, ja lasten ja imeväisten suustahan se totuus kuullaan =)
Rubyltä löysin mallin ao perhoskoruun. Tässä on käytetty Gütermannin 9-koon liloja helmiä, ja iso helmi on kokoa 6mm. Tiimarista.
Ja eilen hassasin, ja tilasin 6nroa Bead and Button-lehtä. Enkä käsitä, tilausta tehdessä laitoin postinumeroksi oikean, mutta kaupungiksi Vaasan?? Sitten vasta hyväksymisen jälkeen tajusin, että mitä olin oikein sotkenut! Kiva laittaa heti osoitteenmuutosta perään.. Taisin olla vähän liian innoissani tilauksesta..
Samalla tyylillä kuin se turkoosikin koru valmistui tämäkin. Hematiitin värisiä palloja ja ysikoon violettejä siemenhelmiä. Koru ei ole kovin pitkä, sillä osa noista isoista helmistä katosi mystisesti.. Mutta riittävän pitkä minulle, ja sehän riittää!!
Pikku-ukkeli keksi koruille uusia käyttötarkoituksia... Oli vähän märkä käytön jälkeen ;)
Kälylläni oli pari päivää takaperin synttärit. Lahjoja hänelle aloin suunnittelemaan jo alkuvuodesta, kun kuulin, että korut olisivat tervetulleita. Viimeiset tein perjantaina, Santerin kanssa haettiin Ahkera-Liisasta tarvittavat helmet, että saatiin myös viimeiset ideat toteutettua.
Tässä ekaksi työläin koru:
Malli on jostain venäläisestä korukirjasta, en yhtään muista sen nimeä. Helmet on kaikki Viipurin helmiä, lanka valkoinen nymo, olisi saanut olla kyllä sininen. Vähän jännitti, että mitä saaja tykkää, mutta tykkäsi, ja täytyy itsekin sanoa, että laskeutui tosi nätisti kaulalla.
Tottakai piti tehdä myös pari spiraalikorua, koska onhan niitä niin mukava pyöritellä:
Musta on samoja hematiittimustia helmiä kuin ne mudenkin korussa olleet. Punaisessa on pelkästään viipurin punaisia helmiä, jotka ei ole kauhean kirkkaita ja keskimmäisinä helminä Tiimarin helmiä.
Sitten vielä ne viimeiset tuotokset. Mallin opin torstaina kurssilla, ja tätä harjoittelin jo hematiittimustilla, mutta se jäi niihin keskeneräisiin, enkä tiedä valmistuukokaan, sillä täällä oli lauantaina tutkittu siihen tarvittavia helmiä niin paljon, että kaikki olivat pirajaneet tänne vierashuoneen lattialle...
Turkoosit Gütermannin 5 tai 6mm helmet ja 9-koon siemenhelmet. Lankana sama valkoinen nymo. Näitä koruja tarvii tehdä useampiakin, ja monissa eri väreissä, sillä tää oli aika näpsäkkä malli. Ja helppo! Rannekoru valmistui noin kymmenessä minuutissa!
Tämä viikonloppu on ollut melko erilainen. Perjantaina lähdettiin siskojen kanssa Ouluun Laurin keikalle. Yötä oltiin Sokos Hotel Arinassa, ja lauantaina kierreltiin vähinsä kauppoja ennen kotimatkaa. Mäkin sain uusia vaatteita, uusia tuttavuuksia ja laatuaikaa systereiden kanssa. Erilaista tässä viikonlopussa oli se, että tämä oli eka yö erossa pikkuherrasta. Siskot joutui ehkä vähän liiaksikin sijaiskärsijöiksi siinä mielessä, että lauantaina mulla alkas olla jo aamusta aika kiire kotiin, kun he taas olisivat mielellään kiertäneet kylällä enemmänkin ;) Mutta sain silti ihan hyvät arvosanat pärjäämisestä, mutta saa nähdä, ottavatko toiste mukaan keikalle.. Keikka sinänsä oli taattua bändiä, eli tietysti hyvä. Ja oli jo mun viides keikkani!
Ja mitä voi sanoa eilisillasta ja EMMA-GAALASTA... Kaikki palkinnot meni oikeastaan ihan ansaitusti saajilleen, mukaanluettuna kotimaisen artistin yleisöemma. Tokihan itsekin olin kantanut korteni kekoon postikortein ja tekstarein, eikä se ollut turhaa työtä, sillä voittihan sen rakas bändimme! Lauri oli lupaillut juhlia tässä kevään mittaan, eli niitä odotellessa!
Helmimerestä ostetut kolikot ovat päässeet jo yhteen koruun. Sisko ideoi itselleen mustan rannekorun, johon tuli näitä kolikoita ja tässähän tämä lopputulos on kaikessa komeudessaan. Mulla on kovasti tekemistä näitten kuvien kanssa, että saisin kuvat tekemään oikeutta tuotoksille, mutta kai tässä jossain vaiheessa oppii siihenkin. Ehkä.
Nyt on taas monta rautaa tulessa. Tänään helmitöissä aloitin tekemään yhtä rannekorua, kotona toista, yksi kaulakorukin on aina vaan päättelemättä, puhumattakaan pääsiäiskoristeista. Mutta kun on aina niin kiva kokeilla jotain uutta, ja sitten kun ei se heti valmistukaan, niin voihan sitä kyllästyä.. On siis hirmu hankala esitellä mitään, kun kaikki on vain keskeneräisenä. Pitäis tehdä ehkä eläimiä, ne tulee yleensä tehtyä kerralla valmiiksi. Ehkä ;)
Lila on ehdottomasti mun yksi lempiväreistäni. (Eihän sitä huomaa tästä mun blogistakaan ollenkaan!) Ja kun Helmimeressä oli niitä liloja helmisekoituksia myynnissä, niin pakkohan mun oli sellainen ostaa. Tähän asti maltoin, kunnes tein itselle edes yhden rannekoru ko. helmistä. Seuraavaksi sitten kaulakoru kaveriksi. Vähän vain mietityttää, että millä tehdä riittävän kestävä, kun tuolla mun pikku-ukkelilla on voimaa enemmän kuin pienessä kylässä jossei asu ketään! Meinaan on aikamoinen pirajaminen helmistä, jos se saa repäistyä tällaisen pienen rannekorunkin rikki..
Eli neljä lankaa, erikokoiset ja väriset helmet pujoteltu niihin, ja sen jälkeen vain kierrelty lankoja sekaisin. Yritin tehdä neljän palmikkoa ja jos jotakin kommervenkkiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Vasen kuva salamalla, oikea ilman, että ota siitä sitten selvää, kumpi on lähempänä oikeaa ;)
Viikonloppuna päästään syhertämään maaleillakin! Olkkari saa uuden ulkoasun, edellyttäen, että mä teen huomenillalla ja perjantaina jotain muuta kuin helmitöitä ;)
Meillä oli kotonakotona ihan viime vuosiin asti kanoja ja niille tietysti myös jöötä pitämässä aina kukkojakin. Yhden kukon nimi oli David, olisikohan se tullut Beckhamista vai mistä, en muista. Tuo kukko vietiin paikalliseen viihdekeskukseen kesälemmikiksi, ja sen rievun vuorokausirytmi kääntyi ihan täysin. Koska tanssit kestivät aina viikonloppuisin aamuneljään/kolmeen, niin tämä David kiekui siellä yöt läpeensä. Tanssikeskuksen naapurissa sattui olla karavaanarialue, jotenka David sai aika pian noottia siitä, ettei antanut matkailijoiden nukkua. Ja niinpä David pääsi takaisin haareminsa pariin ;)
David oli koristekukko, tämä kukko on 8-koon helmistä tehty vähän värikkäämpi. Tällekin kukolle täytyy tehdä oma haaremi maatilalle. Kooltaan tämä kukko on vain suurempi kuin aiemmat lehmät ja muut elikot yhteensä..
Terveisiä Tampereelta! Vietettiin viikonloppu Tampereen kylpylässä. Santeri oli edelleen aika räkäinen, joten me ei oltu porukalla kuin kerran lillumassa isossa altaassa, muuten Santeri sai vain hohuuttaa innossaan huoneiston poreammeessa. Oli tosi kiva reissu, kylpylä ja sen palvelut ja muut vain ei vakuuttaneet yhtään. MUTTA pääsinhän mä sinne Helmimereenkin, mitä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Ja koska mä olin odottanut sitä niin kovasti, niin ehkä just siksi olisin odottanut jotain vielä enemmän. Tokihan tuollakin sai tilin tyhjenemään, että siinä mielessä vierailu oli onnistunut..
Ostin koruvaijeria 9metriä, ja niitä puristus/kiinnityshelmiä, miksi niitä nyt sanotaan. Lisäksi hopeisia papukaijalukkoja, neliönmuotoisia magneettihelmiä, pieniä onyksejä, mustia lehden muotoisia puristelasihelmiä, pieniä "kolikoita", mustaa nymoa, sekä hopeenvärisiä, keltaisia, sinisiä, oransseja ja ruskeita siemenhelmiä. Ja tuo suurin pussi sisältää lajitelman violetinsävyisiä helmiä, vähänkö mun suosikkini =) Kuva on taas vaihteeksi sairaan huono, mutta parempi esitellä sitten valmiita tuotteita..
Maanantainakin vielä kotiinlähtiessä Heikki kuljetti mua saman putiikin kautta. Ostin kaksi lokerikkoa, joissa jokaiselle lokerolle on oma kantensa. Olihan ne vähän tyyriit, mutta eilisillan ja tämänaamuisen järjestelyn jälkeen mun helmet on nyt tosi siististi laatikossa! Illalla Santerin nukkuessa kelpaa taas helmeillä ;)
Ja kiitos Paulan, plokissani on nyt ihan uusi ilme. Ja aika hellu sellainen!
Rannekorusarja kasvaa. Ei toki omani, vaan sukulaisteni =) Pikkusisko ihasteli eilen sitä hematiittimustista helmistä tehtyä korua, ja siitä ilahtuneena tein hänelle alla olevan korun. Pikkusiskoni ei näet ole mikään koruihminen, mutta erittäin vaativa sellainen, eli jos hän jostain pitää, niin korun täytyy olla hieno ;) Saa siis nähdä, mikä on tämän vastaanotto.. Lupasin myös tehdä uusiksi sen hematiittikorun, laittaa paljon vähemmän siihen niitä terälehtiä.
Vihreitä siemenhelmiä höystettynä lehden muotoisilla puristelasihelmillä.
Mutta katsokaa pihalle, ja nauttikaa näkemästänne! Ainakin tänään täällä pohojammaalla!
Viikonloppuna olimme Hämeenlinnassa kyläilemässä. Lauantaina ajelimme porukalla Lempäälään, ja kävimme paljon puhutussa IdeaParkissa. Oli melko valtava laitos! Mä tietysti kiersin tutkaten helmiliikkeitä, ajattelin, että täytyyhän noin suuressa kauppakeskuksessa niitäkin olla! Ja löytyihän sieltä, vähän sivumpaa, kauppa nimeltä Sinelli. Siellä olisi voinut kyllä viettää aikaa pitempäänkin, korttivärkkejäkin olisi saanut jos jonkunlaisia! Mutta mä keskityin nyt vain helmiin, ja vähäsen niitä jäi käteenkin. Lisäksi kassalla tuli esiin iloinen yllätys, sillä kaikki korutarvikkeet olivat 20 %:n alennuksessa! ;)
Pienet rasiat oli kolmen pakkauksessa 8-koon helmiä. Isossa on kolmea väriä särmikkäitä helmiä, jotain 3mm. Punaiset on ehkä 5mm särmikkäitä. Lisäksi on vaaleansinisiä ja kirkkaita putkihelmiä. Setti oli musta aika hellunen, siitä varmaan saa kaikenlaisia koruja väkerrettyä.. Lisäksi ostin sekoituksen ruskeansävyisiä helmiä, siitäkin voi joskus syntyä jotain inspiratiota..
Äitille tekemistäni spiraalikoruista jäi jäljelle 10- ja 8-koon hematiittimustia siemenhelmiä. Niille kaveriksi tilasin Helmitaulusta terälehtiä samaa väriä, ja tein eilen ylläolevan rannekorun.
Perjantaina pitäisi lähteä sinne Tampereelle, saa nähdä miten käy, sillä Santeri on taas kipeänä. Aamulla käytiin lääkärissä, mutta ainakaan vielä ei ollut mennyt korviin.
Lupasin antaa Heikille kunnian jokaisesta tekemästäni unisiepparista. Miksikö? Hän keksi idean, että voisit tehdä helmistä unisiepparin, ja muahan ei tarvinnut kahtaa kertaa käskeä. Ensimmäiseksi tuli mieleeni pikkusiskoni, että hänelle on tehtävä pahojen unien karkoittaja. Vähän surffausta netissä ja konsultointia kurssilla opettajalta, ja ideat olivat valmiina. Eilen sitten sopivasti ystävänpäivä tekosyynä sain tämän teelmykseni lahjoittaa.
Höyhenet ovat isonveljen perhovärkkejä, mutta toimivat hyvin myös unisiepparissa ;). Eli vaikee sanoo, mitä lintua mikäkin. Helmet pääasiassa 10-koon siemenhelmiä, ja nuo kultaiset putkihelmet Minimanista. Olen tyytyväinen lopputulokseen, sillä olihan tämä kuitenkin ensimmäinen unisiepparini. Sisko laittoi tämän roikkumaan katosta, missä se pääsee vapaasti pyörimään.
Nyt suunnittelemaan uusia unisieppareita. Voi kun tulisi jotain pippaloita tai kyläilyjä, niin saisi tehdä.. vink vink ;D
Tänään sattui pieni trukommi. Hain aamulla puita, jalassa Heikin vaelluskengät, kokoa ehkä 46, eli ehkä vähän suuret minulle. Mutta kun ne on vain niin mukavat pistää jalkaan.. Niissähän varpaat pääsee heilumaan miten sattuu, ja tietysti yksi varpaista jotenkin pääsi vääntymään. Iltaa myöten väri on aina vaan enemmän ja enemmän tummunut. Heikki antoi ensiapua, ja varvas on nyt hienosti teipattu isompaan kaveriinsa kiinni, eli eiköhän tämä tästä. Vähän vain jomottaa. Annoin sitten itselleni ensiapua, ja tein Helmitaulusta pienen tilauksen :)
Mutta hyvää ystävänpäivää, ei vain huomenna eikä tänään, vaan vuoden jokaisena päivänä!
