maanantai 14. huhtikuuta 2008

Siemenhelmiä riipuksella


Mun helmiharrastus alkoi tosiaan reilu puolitoista vuotta sitten, kun ilmoittauduin sinne opiston helmityökurssille. Innostushan on ollut aika valtaisa, kuten täältäkin kai voi nähdä. Aluksi ihastuin eläimiin, ja niitä tuli tehtyä melko paljon. Seuraavaksi tykästyinkin sitten spiraalikoruihin. Yhteistähän näille on ollut siemenhelmet. Niitä mä olen hamstrannutkin ehkä luvattomankin paljon, ja kuitenkaan just oikeanlaisia ei ole koskaan ollut, joten aina on joutunut tekemään uusia tilauksia. Siis loputon oravanpyörä ;) Nykyään kun teen paljon myös koruja hopeasta sekä niitä vaijerikoruja, niin siemenhelmiä ei juurikaan kulu. Tietysti niiden ei tarvitsekaan loppua, sillä mitä kattavammat varastot sen varmemmin inspiraation herätellessä on tarvittavat materiaalit. Olen kuitekin nyt viime aikoina yrittänyt miettiä, että minkä ihmeenlaisia koruja näistä siemenhelmistä voisi tehdä. Riittävän nopeita valmistaa, mutta kuitenkin miellyttäviä pitää.. Viime kesänä tein siskolle sen kalariipuskorun, joka meni kolme kertaa kaulan ympärille. Sen ongelma on kuulemma ollut se, että kaksi kierrosta tulee tiukasti kaulan ympärille, ja kolmas roikkuu sitten pitkällä. Eli ei hyvä, sehän kuristaa. Samaiselle siskolle tein sen kaksirivisen mustan siemenhelmikorun, joka taas oli vähän tylsä, ehkä ne vaijerit olivat liian eripituisia.

Nyt kokeilin tehdä mustasävyisen siemenhelmisekoituksen, joita pujottelin metriseen vaijeriin, katkaisin sen keskeltä kahtia, ja tein taas kaksirivisen korun. Helmimaailmassa laitetaan tosi paljon lukkoja eteen, joten sitä minäkin kokeilin, jotta saisin riipuksen nätisti laskeutumaan, eikä se sitten venyttäisi toista vaijeria alemmas, jolloin olisin taas äsken esittelemässäni ongelmassani. Sekoitukseni oli ehkä vähän yliampuva: samanlaisia vaijerikoruja sai tehtyä kolmet, ja siltikin helmiä jäi...

Käyttäjä antanee sitten taas palautteen, että toimiiko tämäkään viritelmä..

Tein jopa oman bead spinnerini, jolla helmien pujotus metallilankaan tai neulaan on kuin leikkiä vain. Ainut ongelma on siinä, että miten ihmeessä mä saan siitä metallilangasta ne pienireikäiset helmet siihen vaijeriin.. Insinöörit jatkavat ongelman selvittämistä =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti