Pari viikkoa sitten tein hopeasta ja afrikan turkooseista siskolleni kaulakorun. Tähän täytyi tietysti saada myös korvakorut, ja niitä rakentelin edellisviikonloppuna yömyöhälle. Mutta kyllä kaikkea kivaa aina jaksaa!
Tässä muinaisketjua, ja spiraalipäiset korupiikit, joissa tabletit. Kuva otettu lauantain ja pyhän vastaisena yönä, eikä uusi kamerakaan ihan ihmeisiin pysty ;)
Hopean juottamisesta en taida puhua vielä mitään. Serkkuflikka taitaa joutua odottamaan rannekoruaan vielä jonkun aikaa, sillä kaksikaan insinööriä ei saanut lenkkejä juotettua. Harjoitukset jatkuvat, kunhan kukkaro antaa myöden. Sitä odotellessa Iloista vappua!
Serkkuni täytti yhtä paljon kuin minäkin tässä taannoin. Kutsu synttäreille tuli jo aikaa sitten, mutta niin taas vain kävi, että lahjat valmistuivat viime tinkaan, tällä kertaa vasta samana päivänä! Aloitin niitä kuitenkin jo edes edellisenä iltana ;)
Ekaa kertaa tein papuketjua, mallin koruun ryöväsin pääasiallisesti siskoltani. Papuketju on sinänsä haastava, että pienetkin raot näkyy mun mielestä häiritsevän kauas. Mutta toivottavasti edes tässä tekisi harjoitus mestarin..
Materiaalina puolipyöreästä 1,0mm hopealangasta 2,5mm veivillä tehdyt lenkit, vaaleansiniset nelimilliset biconet. Pääosa ketjusta on pelkkää papuketjua, helmet ovat vain tuossa korun keskiosassa (koko korusta kun unohdin ottaa kuvan)
Kaveriksi kaulakorulle tein spiraalisormuksen. Eikä tarvinnut tehdä kuin kolme variaatiota ennenkuin olin oikeasti tyytyväinen aikaansaannokseeni =)
Satuhelmen karneolinugetit pääsivät aiemmin jo hopean kanssa kaulakoruun. Itsehän pidin tuota hieman liian massiivisena, ja näin oli käynyt nyt käyttäjällekin. Päätettiin tehdä vaihteeksi messingistä koru, joka olisi vähän edes sirompi.
Korussa käytetty siis 1,0mm:stä messinkilankaa, 3,5mm lenkit. Linkit tein 0,8mm:n langasta. Tästä(kin) tuli hieno ;)
Tilasin Villihelmestä hopeafoliosydämiä riipuksia varten. Ei-niin-paljoa-koruja-käyttävä-siskoni iski silmänsä vihreään sydämeen, ja toivoi saavansa siitä korun. Ja mitä sitä ei sisarustensa eteen tekisi!
Tämä tykkää! Ja niin tykkäsi saajakin ;)
Reilu vuosi sitten ensivierailulla Helmimeressä Tampereella ostin liilan siemen- ja putkihelmisekoituksen. Sekoitus on aika pitkälle jäänyt käyttämättä, silloin tällöin olen tarvinnut sieltä yksittäisen helmen, mutta en muuta. Nyt tehdessäni siskolle sen siemenhelmisekoitusriipuskorun vaijerissa (VAU mikä nimi ;D) päätin tehdä sellaisen itsellenikin, ja tietysti lempiväristäni. Riipus oli hetken hakusessa, mutta valittu sopii siihen kuin nakutettu! Ainakin mun mielestä! 
Toinenkin mustista siemenhelmistä tehty vaijerikoru löysi oman riipuksensa. Samoin kuin kolmas, joka on siskolla tällä hetkellä nikkelitestauksessa. Siitä kuvaa vasta myöhemmin. Nyt pitäisi tosiaan löytää vain nättejä riipuksia, noitakin sekoituksia on meinaan vielä aika reippaasti jäljellä ;)
Tänään tuli taas Kankurinaitan tilaus. Nyt mulla on itsepuristavat pinsetit ja juotospastaa, lisäksi viikonlopulle on heitetty paljon ylimääräisen ajan toiveita, että pääsisin oikeen tosissani tuhostamaan! Esittelen sitten taas lopputuloksia, jos on mitään esiteltävää.. Niitä odotellessa (jos nyt joku oikeesti odottaa) pitää nauttia keväästä! Eilen neuvolareissulla ihastelin kevään ensimmäisiä leskenlehtiä, ei voi mitään, mutta ollaan jo kesän korvalla!
Afrikan turkoositabletteja oli pakko kuitenkin yhdistää myös hopeaan. Muinaisketju oli taas yksinkertaisuutensa vuoksi mun mielestä näihin helmiin sopiva. Materiaalina 0,8mm lanka, jota käytetty sekä linkkien tekemiseen että renkaisiin (2,5mm lenkillä).
Lopputulos tässä:
Ja lähikuvaa. Nämä linkit alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan, kierteisten kanssa mulla on vielä aika paljon harjoiteltavaa.
Kuvat ei hetkeen aikaan ole olleet linkkejä isompiin kuviin. Syy on yksinkertaisesti taas mun laiskuuteni =(
Sain ensimmäisen Luxonia-tilaukseni kiitoshelmiksi viisi tosi kaunista helmeä. Jokuset kerrat nämäkin helmet ovat pyörineet mun käsissäni, ja olen yrittänyt miettiä, että mitä niistä voisi tehdä. Juttuhan toimii kuitenkin niin, että ei helmistä voi väkisin yrittää miettiä mitään. Niitä pitää ihailla, katsella ja kuolata, sitten antaa alitajunnan hoitaa homman.
Kirkkaita hopeasisustaisia kasikoon siemenhelmiä väleissä ja reunoilla, pääosassa nämä viisi kiitoshelmeä, jotka ovat melkein kuin simpukoita.
Kiitoshelmethän eivät ole mikään pakollinen asia, mutta ainakin pääosa suomalaisista helmiputiikeista niitä laittaa tilauksiinsa. Aina jännittää, että mitähän tilauksen mukana tällä kertaa tulee. Itse olen jokusen tilauksen jo lyhyen helmiharrastuksen aikana tehnyt, ja täytyy sanoa, että niitä on kyllä laidasta laitaan. Esimerkiksi Satuhelmen kiitoslahja oli aivan valtava, ja sen sisältö oli mietitty niin, että se sopi yhteen tehdyn tilauksen kanssa. Joskus jostain muualta tilatessa olen saanut vain epämääräisen kasan yksittäisiä siruhelmiä, muutaman erilaisen pyöreän helmen, ja fiilis siitä on ollut lähinnä sellainen, että se oli lattialle pudonneiden helmien sekoitus. Mutta sitäkin pussia silti tulee pyöriteltyä käsissä ja mietittyä, että saisiko niistä jotain aikaan. Ilmainen on kuitenkin aina ilmainen, oli itse tilauksen loppusumma sitten ollut mikä tahansa ;) Mun kiitoshelmet on kaikki yhdessä rasiassa, ja se on ainut, millä Santeri saa vähäsen leikkiä, valvotusti tietysti, sillä ei niitäkään kadottaa sovi!
Satuhelmestä tilatut afrikan turkoosit ovat pyörineet mielessä ja käsissä jo oikeastaan siitä asti, kun ne tulivat. Hirmu yksinkertaiset kivet, mutta silti jotenkin tosi näyttävät, ainakin mun mielestä. Tahdoin tehdä niistä mahdollisimman yksinkertaisen korunkin, ja lopulta päädyin alla olevaan ratkaisuun.
Afrikan turkoosit, väleissä mustasisustaiset kirkkaat siemenhelmet. Lukkona tavallinen hopeoitu papukaijalukko.
Kuvausalustana tällä kertaa kodinhoitohuoneessa oleva pellavaisten pöytäliinojen kasa, jotka odottavat kotiinkotiin pääsyä pesuun ja manklaukseen. Toimii ;) Ja nämä kuvat on otettu ihan itse uudella kameralla, käyttäen käsitarkennusta! Paistaa se päivä joskus ehkä risukasaankin, ja mäkin opin käyttämään tuota konesta!
Mun helmiharrastus alkoi tosiaan reilu puolitoista vuotta sitten, kun ilmoittauduin sinne opiston helmityökurssille. Innostushan on ollut aika valtaisa, kuten täältäkin kai voi nähdä. Aluksi ihastuin eläimiin, ja niitä tuli tehtyä melko paljon. Seuraavaksi tykästyinkin sitten spiraalikoruihin. Yhteistähän näille on ollut siemenhelmet. Niitä mä olen hamstrannutkin ehkä luvattomankin paljon, ja kuitenkaan just oikeanlaisia ei ole koskaan ollut, joten aina on joutunut tekemään uusia tilauksia. Siis loputon oravanpyörä ;) Nykyään kun teen paljon myös koruja hopeasta sekä niitä vaijerikoruja, niin siemenhelmiä ei juurikaan kulu. Tietysti niiden ei tarvitsekaan loppua, sillä mitä kattavammat varastot sen varmemmin inspiraation herätellessä on tarvittavat materiaalit. Olen kuitekin nyt viime aikoina yrittänyt miettiä, että minkä ihmeenlaisia koruja näistä siemenhelmistä voisi tehdä. Riittävän nopeita valmistaa, mutta kuitenkin miellyttäviä pitää.. Viime kesänä tein siskolle sen kalariipuskorun, joka meni kolme kertaa kaulan ympärille. Sen ongelma on kuulemma ollut se, että kaksi kierrosta tulee tiukasti kaulan ympärille, ja kolmas roikkuu sitten pitkällä. Eli ei hyvä, sehän kuristaa. Samaiselle siskolle tein sen kaksirivisen mustan siemenhelmikorun, joka taas oli vähän tylsä, ehkä ne vaijerit olivat liian eripituisia.
Nyt kokeilin tehdä mustasävyisen siemenhelmisekoituksen, joita pujottelin metriseen vaijeriin, katkaisin sen keskeltä kahtia, ja tein taas kaksirivisen korun. Helmimaailmassa laitetaan tosi paljon lukkoja eteen, joten sitä minäkin kokeilin, jotta saisin riipuksen nätisti laskeutumaan, eikä se sitten venyttäisi toista vaijeria alemmas, jolloin olisin taas äsken esittelemässäni ongelmassani. Sekoitukseni oli ehkä vähän yliampuva: samanlaisia vaijerikoruja sai tehtyä kolmet, ja siltikin helmiä jäi...
Käyttäjä antanee sitten taas palautteen, että toimiiko tämäkään viritelmä..
Tein jopa oman bead spinnerini, jolla helmien pujotus metallilankaan tai neulaan on kuin leikkiä vain. Ainut ongelma on siinä, että miten ihmeessä mä saan siitä metallilangasta ne pienireikäiset helmet siihen vaijeriin.. Insinöörit jatkavat ongelman selvittämistä =)
Pikkumiehen vol 2 syntymästä tulee jo kolme kuukautta, ja ristiäisistäkin pian pari kuukautta. Olen ollut laiska ja saamaton kiitoskorttien kanssa, ja tehnyt niitä enemmän kuin pitkässä liemessä... Mutta vihdoinkin ne ovat valmiit ja pääosin jo toimitettu perillekin. Pakko esitellä näitä ihanaakin ihanempia käden- ja jalanjälkiä täälläkin!
Ainoastaan ristiäisten kiitoskorteissa oli käden kuva, niitä oli vaikeampi tehdä sattuneesta syystä =)
Jalkakortit toimitettiin kaikille muille pikku-ukkelia muistaneille.
Sisällä on ao. teksti, kiitokset muistamisista ja miekkosen koko nimi. Ja kastemekkokuva vielä kortin välissä.
"Silitti hiljaa enkelin siipi,
kauneinta kaikista käytti.
Onnenovesta hiljaa hiipi,
toiveet todeksi täytti."
Ja minähän säästin rankimman päälle kustannuksissa. Kartongit eivät tällä kertaa olleet valmiita sydänaukkoisia korttipohjia, vaan Kössistä valkoista kartonkia. Ne leikkasin A5-kokoisiksi mattopuukkoa käyttäen, taittelin ja sitten valmista sydänaukkokorttia käyttäen piirsin sydämen, jonka leikkasin yhdellä synttärilahjaksi saamastani veitsisarjan veitsellä. Sitten vielä hopeatussilla reunat, ja tekstit kanteen, vihreällä geelikynällä tekstit sisälle. Oma tarinansa olisi noiden käsien ja jalkojen ikuistaminen sormivärejä käyttäen papereihin, niiden leikkaaminen ja sitten liimaaminen korttiin. Eli lyhyesti, helppoa kuin heinänteko :D Mutta niin mun lempparipuuhaa! Vain aika on joskus kortilla!
Systeri oli hakenut Puoti-Pikestä nahkaremmiä, ja pääsiäisen aikaan oli vähän aikaa harjoitella senkin käyttöä. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että miten siihen remmin päähän laitetaan lankaa, jotta saadaan se lenkki ja lukot jne. Tätäkin asiaa oli hyvä harjoitella sillä hopeoidulla kuparilangalla, ettei taas tulisi taloudellisesti niin paljoa takkiin ;)
Eikä se kovin vaikeaa ollut, siis ainakaaan niinkuin sen itse tein. Tämä ei varmasti ole se oikea tapa, mutta vältti tähän ensimmäiseen harjoitteluun!
Satuhelmen meritähti, nahkaremmi ja hopeoituja osia. Nahkaremmi on niin pitkä, että se menee kahteen kertaan kaulan ympäri.
Lähikuvaa "riipuksesta". Huomaa taas mun hieno spiraali ;)
Ja lähikuvaa tuosta lukkoväkerryksestä. Ei purkaantunut, vaikka kuinka lujasti yritin vetää!
Toinen harjoittelu samasta asiasta tuli rannerenkaalle. Ensimmäinen kala pääsi ranteeseen, tämä kyllä todennäköisesti vaatii vielä jotain tuotekehittelyä, mahdollisesti edes kaksi tyhjää nahkaremmiä lisää, että tulisi edes vähän enemmän "täytettä".
Kaikki kuvat on uudella kameralla ja ihanan siskoni avustuksella. On se helppoa, kun on joku osaava lähellä!
Satuhelmestä tilatut karneolinugetit ja meritähdet pääsivät ensimmäiseen koruunsa kera hopeiden. Ketjuna on oili siten, että ekassa helmien välissä keskellä on vain yksi ketju, toisessa kaksi, seuraavassa kolme jne. Mun makuun koru oli hieman massiivinen, mutta kun saaja tykkäsi, niin enhän minäkään voi valittaa. Hopeaosat rummutin muovipullossa kuulien ja metalluxin kera käyttäen moottorina pesukonetta ja 60 asteen pesuohjelmaa. Ja onnistui, lopputulos oli sangen kiiltävä! Hieman vaan pelottaa laittaa sitä pulloa koneeseen, että mitä jos se pullo aukeaa ja ne kaikki kuulat pääsee sinne koneen sisälle... Sitä vahinkoa ei taitaisi saada mustanpörssin viiden vuoden tähtitakuuseenkaan menemään ;)
Peltolan Spectrolitnapista millistä kovaa hopealankaa. Lenkit 3,5mm:n ja 6mm:n veiveillä.
Ja lähikuvaa myös näistä. Nuo karneolinugetit on tosi kauniita, kuten kuvastakin näkyy!
Messingistä tehty käärmekoru valmistui synttärilahjaksi jo hyvissä ajoin ennen ko. päivää, mutta lahja kohtasi saajansa vasta tänään, vaikka monasti olen tästä jo uukutellut.
Kankurinaitasta peräisin oleva millinen messinkilanka, siitä 4,5mm:n veivillä lenkit. Koru oli saajalleen vähän pitkä, mutta kiinnitettiin lukko keskeltä korua, jolloin lopusta jäi kiva häntä roikkumaan.
Vielä lähikuvaa. Käärme oli hoksaamisen jälkeen tosi helppo ja nopea malli, ja vaikka messinkilanka on paljon jäykempi materiaali varsinkin sahausvaiheessa, niin kyllä siitäkin koruja pystyy tekemään. Ainut on, että lenkkeihin jää helpommin rakoja. Vielä kun saisi aikaiseksi kokeilla sitä lakkausta, värkit olisi siihenkin hankittuna..
Tänään on surffailtu hopean juottamisesta koskevia keskusteluja. Kokeilin aamulla tehdä ovaalinmuotoisia renkaita, ja ne pitäisi kyllä juottaa kiinni, jos koruihin niitä halajaa... Eli taas mä joudun tehdä tarviketilauksia ;)
Ensimmäiset korvikseni hopeasta ja helmistä! Helmet on muistaakseni HelmiQ:sta, makeanvedenpisarahelmet. Hopea näissä on hopeoitua kuparilankaa, jota oli pakko ostaa harjoittelua varten, kun oikeaa hopeaa alkoi menemään niin paljon hukkaan näitten kaikkien kokeilujen vuoksi. Ja korvikset toisaalta kuluu varmaan vähemmän kuin esim rannekorut, niin tuskin näistä heti alkaa kupari loistamaan läpi. Ja jos alkaa, niin vaihdetaan sitten oikeaan hopeaan!
Ja aina vaan jotain jo tehtyä odottaa julkistusta, mutta kun ei ole vielä saaja ja lahja kohdanneet.. Sitä odotellessa, lähdetään pikkumiehen kanssa vaunuttelemaan, nyt on niin ihana keli!
